Ylioppilaskamerat ry

Loppuvuodesta 2013 pieni porukka yokkilaisia pääsi asiantuntevan opastuksen johdolla tutustumaan ison koon eli laakafilmikameraamme, Tachiharaan. Tachiharalla saa suuren resoluution kuvia ja kuvaaminen on aivan oma kokemuksensa.

Paula esitteli ensiksi kameran osat ja näytti, miten kamera pystytetään. Sitten kaikki pääsivät itse kokeilemaan Tachiharan kokoamista.

Toisena kurssipäivänä perehdyimme filmikasettien (engl. darkslides) lataamiseen ja kameralla kuvaamiseen. Kameran kohdistaminen, tarkentaminen ja muu säätö olikin varsin erilaista kuin kinokoon kameralla.

Harjoittelimme valouvapaperista tehdyillä paperinegoilla asetelman kuvaamista. Valotetut paperinegat kehitimme pimiöllä.

Mikäli Tachiharalla kuvaaminen kiinnostaa, kannattaa ilmiantaa itsensä, sillä seuraava kurssi on jo suunnitteilla.

Vaalikokouksen alla on hyvä muistella, ketkä vaikuttavat YOK:n hallituksessa vielä tämän vuoden loppuun. Tässä siis epävirallinen hallitusesittely.

Pekka Aavikko, puheenjohtaja

Puhis-Pekan lähes kymmenen vuoden uurastuksen vaikutukset alkavat jo näkyä tämän veteraanin ilmeessä sekä YOK:n ideologiassa. Aina sitä samaa pekkamaista asiallisuutta vuodesta toiseen. Eikös Pekan olisi jo aika “siirtyä uusiin haasteisiin”?

Daniel Rowland, pimiövastaava

Kaikki pimiötarransa “unohtaneet” kehitys- ja vedostuslitkujen käyttäjät saavat Danielilta joululahjaksi piiskaa. Toivottavasti Danielin tiukka linja jatkuu myös ensi vuonna.

Juho Heikkilä, studiovastaava

Juhon lepsu ote on saanut aikaan studiokaaoksen: laitteet hajoaa ja katoaa, taustapahvit ovat sikin sokin, ja sokeripala on varastettu!

DRING! DRING! DRING!

Sammutan herätyskellon. Huh, se olikin vain painajaista.

 Venla Kontiokari, tiedottaja & sihteeri

YOK:n ilopilleri, Venla, on melkein aina hyvällä tuulella. Venlan nauru piristää tylsimmässäkin kokouksessa.

Jussi Nygren, tapahtuma- ja kurssivastaava

Jussin ansiosta YOK:lla riittää tapahtumia joka sormelle. Uusimmat kassamagneetit: YOK ♥ Helmut -bändikuvausiltama sekä YOK:n leffakellarit.

Ina Saarinen, taiteellinen vastaava

Haasteena on luoda YOK:lle eheä visuaalinen ilme. Inan taittama uusi järjestölehtemme, NEW YOK, oli hyvä alku, vaikka menekki ei saavuttanutkaan kunnianhimoisia tavoitteitamme.

Vesa Kilpelä, taloudenhoitaja

YOK:n virallinen fossiili hoitaa kaikki pakolliset (tylsät ja kuivakat) tilinpäätökset, toiminnantarkastukset ja pankkikäynnit.

Irina Sytcheva, toimistovastaava

Irinaa voitte syyttää tästä syväluotaavasta hallitusanalyysistä.

Kuten näet, kaipaamme kipeästi uutta verta ja tuoretta näkökulmaa! Jos olet aina unelmoinut esimerkiksi (puheen)johtajan tai sihteerin urasta, tule YOK:n vaalikokoukseen 2. joulukuuta, niin sinustakin leivotaan oikein mallikas järjestöaktiivi!

Mitä? Missä? Milloin?

Kaikki Ylioppilaskameroiden jäsenet on kutsuttu Ylioppilaskamerat ry:n sääntömääräiseen vaalikokoukseen. Vaalikokous pidetään 2.12.2013 kello 18:30 Ylioppilaskameroiden studiolla osoitteessa Hietaniemenkatu 14 A, Helsinki. Kokouksessa käsitellään seuraavat sääntömääräiset asiat:

*kokouksen avaus
*valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa
*todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
*hyväksytään kokouksen esityslista
*valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet seuraavalle kalenterivuodelle
*valitaan yhdistyksen virkailijat ja muut toimihenkilöt seuraavalle kalenterivuodelle
*valitaan yksi tai kaksi toiminnantarkastajaa ja heille varatoiminnantarkastajat seuraavalle toimintakaudelle
*käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat

Esityslista:
1. Kokouksen avaus
2. Kokouksen järjestäytyminen
3. Laillisuus ja päätösvaltaisuus
4. Työjärjestyksen hyväksyminen
5. Ilmoitusasiat
6. Hallituksen puheenjohtajan ja muiden jäsenten valinta kalenterivuodelle 2014
7. Toimihenkilöiden valinta kalenterivuodelle 2014
8. Yhden tai kahden toiminnantarkastajan ja heidän henkilökohtaisten
varatoiminnantarkastajien valinta kalenterivuodelle 2014
9. Muut esille tulevat asiat
10. Kokouksen päättäminen

Ennen vaalikokousta klo 17:30 on hallituksen kokous, joka on myös avoin kaikille jäsenille.

Tervetuloa!

When I arrived in Finland I wanted to meet locals and escape from the black hole that is Erasmus dorms and Erasmus parties. I was there to experience Helsinki, and thus it struck me that checking out the university clubs and organizations might help me get a foot in the door of Finnish culture, somehow. And out of the clubs I checked out, YOK was the only one I stuck to.

I went on a booze cruise to Stockholm, developed film, scanned film, participated in a fanzine, went to the Christmas party, used the studio and met nice people. The nice people part is the most essential one, of course. Because it leads to other non-foto related things, like parties, friends, trips. Ya’know, fun stuffz.

Christian, Norway

YOK:n kahdeksanhenkinen seurue kävi maaliskuussa Tukholmassa Fotografiskassa. Reissun taitoimme Viking Linen kyydissä. Laivan “italialainen” ravintola jätti hieman toivomisen varaa – erityisesti pizzan osalta. Laivalla oli, as usual, aika kova meno, jota ei päässyt pakoon edes autokannen alla 140 euron C-hytissä. Kun karaoke tuli korvista ulos, osa matkalaisista pakeni kannelle ihailemaan auringonlaskua.

Kannella.

Perillä Tukholmassa suuntasimme suoraan Fotografiskaan. Nälkäisinä söimme Fotografiskan merinäköalakahvilassa 15 euron lohileipiä ja muuta luksusta.

Irina tutustuu Antonin kameraan.

Sitten pääsimme itse asiaan eli valokuviin. Esillä oli Henri Cartier-Bressonin, Ruud van Empelin sekä Anna Clarénin kuvia. Cartier-Bressonin mustavalkokuvissa oli otoksia ympäri maailmaa, pukumiehistä alastomiin naisiin (kaulasta alaspäin kuvattuna, tietenkin). Seurueestamme jokainen taisi löytää itselleen jonkin suosikin. Sen sijaan van Empelin kuvat saivat matkalaisten osalta kritiikkiä kaksiulotteisuudesta ja liian keinotekoisista asetteluista. Ehkäpä kuvien olikin tarkoitus provosoida perinteisemmän valokuvataiteen ystäviä? Clarénin kuvistakin osa seurueemme jäsenistä löysi itselleen mieleisiä otoksia. Myös ylimmän kerroksen sekalaisesta tarjonnasta löytyi ihastuttavia teoksia.

Puistossa.

Tukholmassa emme muuten ehtineet paljon kuljeksiakaan. Seurueemme käväisi ostamassa eväitä ja tuomisia System Bolagetissa ja ruokakaupassa. Hajaannuimme loppuajaksi kahvintankkaajiin ja kaduntallaajiin. Kaikki ehtivät onneksi takaisin terminaaliin ennen laivan lähtöä.

Joku oli jättänyt kaljansa terminaaliin.

Paluumatkalla laivalla oli sama meininki kuin tullessa. Karaokeakin lauloivat samat tyypit. Kuuntelimme mielummin kitaristin soittoa ja lauloimme mukana tutuissa kappaleissa. Ohessa vertailimme eri baarimikkojen tekemiä mohitoja.

Osa seurueesta väsähti aikaisin.

Illankoitto.

Aamulla löysimme itsemme väsyneinä aurinkoisesta Helsingistä.

Studiovarauskalenteri toimii jälleen. Se oli jäänyt hallinnon salasanapäivitysten huomaamattomaksi uhriksi, pahoittelemme tapahtunutta.

Kuusi YOKlaista pakkasi syyskuussa 2012 laukkunsa ja suuntasi keskelle Atlanttia kuvaamaan. Majapaikkamme Reykjavikissa oli Backpackers-hostelli kaupungin keskustassa. Siitä oli lyhyt matka Reykjavikin kauppoihin, kahviloihin ja ravintoloihin. Aloitimme tutustumalla kaupungin parhaaseen pitseriaan, jonka pitsoissa oli jänniä täytteitä. Seuraavana päivänä lilluimme turistirysä Blue Lagoonin lämpimissä vesissä. Sormet ryppyisinä suuntasimme syömään paljon kehuttuun ravintolaan, jonka hummerikeitto oli karmivan suolaista ja jonka lammaskoivista irtosi ala-arvoista huumoria. Lauantai-illan kunniaksi testasimme myös kuuluisan Reykjavikin yöelämän, johon mahtui ainakin todellä pieni baari, jossa soitetiin hyvää musaa aivan liian kovalla ja josta sai erittäin hyvää inkivääriolutta.

Vihainen lintu Reykjavikissa. Kuva: Venla Kontiokari

Sunnuntaina ajelimme tutustumaan kuumiin lähteisiin erääseen laaksoon. Maasta nousi rikinkatkuisia höyryjä, lätäköissä kupli ja purojen vesi oli vähintäänkin lämmintä. Lähdimme ajelemaan Reykjavikin kohti ja löysimme matkan varrelta tunnelimaisen luolan. Bongasimme myös majakan, jota oli pakko päästä kuvaamaan. Opimme samalla, että ei kannata lähteä ajelemaan pikkuteitä ellei tiedä, että jossain pääsee myös kääntymään. Kävimme myös Reykjavikin kuuluisalla hodarikiskalla, jonka hodarit olivat tuikitavallisia.

Rikkihuuruja helvetistä. Kuva: Feng Deng.

Maanantaina suuntasimme vuokra-automme kohti itää. Matkan varrelta löytyi useita vesiputouksia, mutta sitäkin vähemmän ruokapaikkoja. Sinä päivänä söimme kahdesti bensa-asemalla, mutta Svartifoss ja auringonlasku olivat sen arvoisia. Majapaikkamme Höfnissä oli ränsistyneeltä vaikuttava majatalo, joka paljastuikin yllättävän mukavaksi. Aamu yllätti upealla auringonpaisteella, joka valaisi jylhät maisemat jäätiköineen ja hevosineen. Maisemat ikuistimme majatalon kissojen pyöriessä jaloissa. Lähin bensa-asema oli lähinnä polttoainesäiliö. Erään kesähotellin pitäjä neuvoi lähimmän ravintolan, jonka julkisivu oli tehty kirjojen selkämysten näköiseksi.

Nieriää ja lammaskeittoa. Kuva: Venla Kontiokari

Ravittuina suuntasimme jäävuorilaguuni Jökulsárlónille. Siellä jäätikkö ja meri kohtaavat. Loppupäivä kuluikin autossa istuessa matkalla kohti Akureyriä. Matkan varrella näimme lumihuippuisia vuoria, jyrkkiä rannikoita, ruskaa ja valtavia höyrypurkauksia. Kuun jo noustua saavuimme Myvatn-järvelle. Akyreyri Backpackers -hostelli oli uusi ja huoneemme tuplasti tilavampi kuin Reykjavikissa. Iltapalaa söimme viereisessä kahvilassa, joka oli auki joka päivä puoli kahteentoista illalla – islantilaisittain erittäin poikkeuksellista.

Maisemien kuvailua. Kuva: Venla Kontiokari

Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Husavikia ja hevosratsastusta. Sade ja kylmä viima toivottivat meidät tervetulleiksi Pohjois-Islannin rannikkoseudulle. Kaikki kuusi matkalaista nousivat islanninhevosen selkään reilun tunnin mittaiselle lenkille. Hevosia sää ei haitannut, mutta ratsastajat kaipasivat lenkin jälkeen jotain lämmintä. Husavikistä löytyi tasan yksi avoinna oleva ravintola. Hinta-laatusuhde ei ollut reissun parhaimpia, mutta kaakao lämmitti mukavasti.

Ratsastuksen jälkeen. Kuva: Venla Kontiokari

Sitten suuntasimme kohti Euroopan voimakkainta vesiputousta, Dettifossia. Ensimmäinen tie kohti putousta oli puolistavälistä suljettu, mutta toista tietä pääsimme perille asti. Vesi pauhasi ja putous nostatti pisaroita ilmaan – ja samalla kameran linssille. Auringon jo laskettua palasimme Akureyriin.

Kuvaamassa Dettifossia. Kuva: Venla Kontiokari

Aamulla alkoi paluu kohti Reykjavikia. Matkan varrella maisemat vaihtuivat: huurteisia rinteitä, lampaiden täplittämiä niittyjä, ruskan värittämiä varpuja. Hevosiakin pääsimme kuvaamaan aivan läheltä vuorten siintäessä taustalla. Söimme Borgarnesissä ravintolassa, jonka päivän liha-annos oli hevosta.

Hevosta lautasella. Kuva: Venla Kontiokari

Mitä lähemmäksi Reykjavikia pääsimme, sen kovempi oli tuuli. Niin kova, että maisemista huolimatta neljä kuudesta matkalaisesta pysyi visusti autossa. Reykjavikissa kuvasimme vielä paikallista musiikkitaloa auringonlaskun aikaan. Aamulla suuntasimme lentokentälle ennen auringonnousua.

Reykjavikin konserttitalossa. Kuva: Venla Kontiokari

Reissulaisia Tukholman saaristossa: Anna, Jussi ja Otto.

Ylioppilaskameroiden viisihenkinen seurue kävi maaliskuun alussa tutustumassa länsinaapurin taidetarjontaan valokuvauksen saralla. Kätevästi Viking Linen terminaalin vieressä Tukholman kauniissa kaupungissa näet sijaitsee kehuttu Fotografiska-valokuvauspalatsi. Tällaista ihmettähän oli lähdettävä katsomaan.

Retki alkoi mukavan leppoisasti, sillä saimme lunastettua hytit kaksi (2) minuuttia ennen lähtöselvityksen sulkeutumista. Mitäpä sitä turhaan lähtöä laivassa odottelemaan. Aikataulutus meni kuitenkin sikäli pieleen, ettemme olleet aivan viimeisiä laivassa, vaan jälkeemme laivaan astui vielä kaksi henkilöä. Kannelta seurasimme paattimme lähtöä ja ihastelimme Helsingin vaatimatonta mutta sympaattista siluettia laskevan auringon kultaamana. Kaunista.

Laivalla matkustaminen on mukavaa puuhaa, varsinkin kun tax free -myymälän sedät ja tädit ovat laittaneet kuvastoon Oy Alko Ab:n hinnat esille vertailun vuoksi, jotta voi paremmin arvioida mitä virvokkeita laivalla kannattaa maksimaalisen taloudellisen hyödyn saavuttaakseen nauttia. Pidimme menomatkalla suunnitellun kuvaillan, jossa sattumalta oli paljon matkakuvia esillä. Rälläykseen emme sortuneet, olemmehan sivistyneitä akateemisia.

Onnellisesti Ruotsiin saavuttuamme suunnistimme ensi töiksemme mainittuun Fotografiskaan. Nälän taltuttamiseksi ennen taide-elämystä söimme rakennuksen yläkerran varsin tyylikkäässä kahvilassa, joka oli koristeltu tyylikkäillä puku- ja jakkuihmisillä. Lompakkoa hieman kirpaisi ostaa yli satasen maksanut voileipä, mutta täytyyhän rakkaan naapurimme kansantaloutta auttaa kehittymään. Poloisilla kun on vielä nykyaikana käytössä jotain kuninkaita ja prinsessoja.

Vierailun aikaan tarjolla oli kuvia Anton Corbijnilta, joka on puuhailltut monen näköistä visuaalisen ilmaisun maailmassa, sekä espanjalaiselta herra Ortizilta, joka kuvailee betonia eri muodoissaan (asiaa vähemmän tuntevat saattavat kutsua betonimuodostelmia arkkitehtuuriksi). Näyttelyt olivat ihan kivoja, kuulemma siellä oli ainakin kiva kuva betonisesta pilarista keskellä peltoa. Kuolleeksi arvovaltaistenkin tahojen toimesta jo useaan otteeseen julistettu filmikuvaus on tainnut saada hoitoa ammattitaitoiselta manaajalta, digivehkeillä otetut kuvat kun loistivat poissaolollaan.

Näyttelyn jälkeen pyörimme Södermalmin kirppareilla ja söimme lounasta korealaisessa/sushiravintolassa, jonka henkilökunta seurueeseemme kuuluneen kielimiehen mukaan puhui kiinaa. Todellista kansainvälisyyttä! Aurinkokin paistoi ja Ruotsi nyt on semmoinen maa että siellä on helppo hymyillä. Tosin allekirjoittaneen täytyisi hieman petrata toista kotimaista, kun kahvikioskin myyjä vaihtoi kielen automaattisesti suomeksi yrittäessäni tilata kahvikupposta.

Paluumatkalla karaokea Karien kanssa, ja Maarianhamina laivan kannelta nähtynä, mikä ei pimeässä alkukevään yössä ole kovin kummoinen näky. Saapuminen Katajanokalle aamupäivällä. Varsin mainio ekskursio, onneksi kohta jo suunnitellaan kesän kuvausmatkaa joka suuntautunee kaukaisemmille maille. Tule toki mukaan suunnittelemaan matkaa tai jopa itse matkalle!

-Anton

YOK-formaatiossa Otto, Anton, Jussi Anna ja Irina, siis koko jengi!