valineisto
Välttämätöntä välineistöä: digitaalivaaka, sekuntikello, Asmon muistiinpanot.

Pimiötyöskentelyyn yhdistyy varmaankin monen jäsenemme mielessä vaikeaselkoista kemioiden kanssa lotraamista, pikkutarkkaa prosessioptimointia sekä pitkää odottelua epävarmojen tulosten toivossa. Näitä kaikkia koettiinkin viikko sitten maanantaina YOK:n pimöllä, kun ohjelmassa oli mustavalkofilmin kääntökehityskurssin osa 2. Tulokset olivat kuitenkin enemmän kuin sen arvoiset, mistä kuuluu kiitos yhdistyksen pimiögurulle ja tämän kurssin vetäjälle Asmo Saarikoskelle, jonka uurastuksen satoa saimme kurssilla korjata.

Kurssin aiheena oli siis mustavalkofilmin kehittäminen diafilmiksi, jolta kuvat voisi heijastaa projektorilla suoraan valkokankaalle. Kurssi aloitettiin jo edeltävänä torstaina motivaatioillalla YOK:n studiolla – tarkoituksena terästää kurssilaiset tulevaa pimiöosuutta varten. Alun teoriaopetuksen päätteeksi ihailtiin muutamaa edeltävällä kurssilla tuotettua esimerkkidiaa, joiden sävymaailman rikkaus sai meidät oitis vakuuttumaan tämän prosessin opettelemisen mielekkyydestä. Saimme vielä mukaamme Asmon kurssia varten laatimat ohjemateriaalit, joissa edelleen selvennettiin prosessin saloja sekä sivuttiin muitakin aiheita, kuten mistä voi kysellä raakakemikaaleja yksityiskäyttöön ilman, että heti joutuu poliisin kuulusteltavaksi.

atte_keskittyy
Asmo tarkkana kehityksessä. Taustalla Atte Tolonen keskittyy.

Tämän teoriaosuuden päätteeksi me kurssilaiset saimme kotitehtävän kuvata kukin yksi rulla PanF-filmiä maanantain kehitysosuutta varten. Tarkat valotusohjeet saimme vielä sähköpostitse perästä ja niin filmit viikonloppuna myös valotettiin. Nykyään harvemmin tuleekaan kuvattua ISO 20:llä…

Maanantaina koitti sitten pimiöllä totuuden hetki, kun oli aika ladata filmit spiraaleille ja laittaa sormet ristiin. Viime hetkellä vielä arvioitiin Asmon aiempien koeliuskojen perusteella parhaat kehitysajat ja kemikaalimäärät ennen varsinaisen kuvamateriaalin altistamista. Kehitys oli monivaiheinen ja kokonaiskestoltaan varsin pitkä, ja loppua kohden oli kurssilaisilta jo unohtua, missä vaiheessa oikein mennään. Asmo oli kuitenkin sekuntikellon kanssa tarkkana ja kaikki huuhtelua myöten sujui kuten pitikin. Spiraaleilta paljastui kuin paljastuikin lopulta muutamaa yksittäistä artefaktaa lukuun ottamatta onnistuneet rivit diakuvia. Oma sokea luottamukseni kameran valotusmittariin oli sekin ollut riittävä ja taas täytyi todeta, ettei mikään valokuvauksen piirissä näytä yhtä hyvältä kuin onnistunut dia valopöydällä.

Otos kehitetyistä dioista esitellään seuraavan kuvakellarin yhteydessä keskiviikkona 9.4.

positiivifilmi
Lopussa kiitos seisoo: kehitettyä diafilmiä valopöydällä.

Kuvat ja teksti: Daniel Rowland

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *